Sprinttisuunnistus – kestävyyslajin uusi kevät

  •  

Sprinttisuunnistuksesta on hyvin nopeasti tullut kanonisoitu osa muuta suunnistusperhettä, jota on aiemmin kenties syystäkin pidetty erittäin konservatiivisena kerhona. Tämä tunkkainen kuva on kuitenkin muuttunut viime vuosien aikana täysin, ja aiemmin vanhojen herrojen lajista on varsinkin Suomessa tullut trendikäs osa nuorten menestyjien lajikerhoa. Tuntikausien korpivaelluksien sijaan lajiperheeseen nousi reilun kymmenen minuutin rykäys, joka yleensä tapahtuu kulttuuriympäristössä, tarjoten osallistujilleen ja yleisölle uuden tavan kokea kaupunkeja ja niiden upeita, uniikkeja nähtävyyksiä.

Tampereen etsikkotapahtuma jälkeen meillä on järjestetty useita sprinttisuunnistustapahtumia, jotka on myös pyritty televisioimaan mahdollisimman yleisöystävällisissä merkeissä. Välillä näissä on menty metsään, välillä on onnistuttu luomaan suurtakin viihdettä. Tätä nykyä Yleisradio on läheisessä yhteistyössä Suomen Suunnistusliiton kanssa, ja tämän vuoksi suunnistuksessa on saatu varsinkin television kakkoskanavalla nauttia runsaasti. Olemme saaneet seurata kilpailuja mm. Helsingin Töölössä, Haminan vanhassa kaupungissa, Turun keskustassa ja Tampereen Särkänniemen huvipuistossa. Lähetykset ovat olleet täynnä draamaa ja vaarallisia tilanteita.

PWT oli kaiken alku

Sprinttisuunnistus alun alkaen oli nimeltään “puistosuunnistus”. Se sai nimensä Park World Tourista, kansainvälisen suunnistusliiton maailmancupista, jonka tavoitteena oli maahantuoda suunnistuksen ilosanomaa eksoottisiin maihin, erityisesti Aasiaan ja Amerikkaan. Konsepti otti välittömästi tuulta alleen, vaikka vanhat jäärät sitä vastaan luonnollisesti jaksoivatkin kitistä. Kilpailut olivat nopeita ja sähäköitä, ja televisiokuvissa saatiin ihastella nähtävyyksiä Tukholman Gamla Stanista Kiinan ylpeyteen Kiinan-muuriin. 1990-luvulla laji ei kuitenkaan vielä houkutellut erikoismiehiä tai -naisia. Samat huiput, jotka menestyivät ultrapitkillä matkoilla, saattoivat voittaa myös sprintissä.

Kun sprinttisuunnistus nousi 2001 myös suunnistuksen MM-kisojen ohjelmistoon, käytetty kartta ei vielä eronnut käytännössä mitenkään normaalisuunnistuksen kartoista, mitä nyt mittakaava kenties oli eri. Tämän jutun toimittaja oli tuolloin, 17 vuotta sitten, paikalla koeajamassa kisaradan – ja kokemattomalle menijälle kilpailumuoto tuotti suuria vaikeuksia. Kun normaalissa kilpailussa 10 km:n radalla mahdutettiin tusinan verran rasteja, sprintissä saattoi olla kaksi tusinaan 2,5 km:n matkalla. Menon sähäkkyys ja yksityiskohtien tärkeys nousi arvoon arvaamattomaan, jota moni nuori ei osannut ennakkoon arvioida.

Sprinttisuunnistus tänään

Tänä päivänä sprinttisuunnistus on vakiintunut MM-kisojen ohjelmistoon, ja sitä puhutaan jopa olympialaisiin. Olympia-status on jotain, mitä kansainvälinen suunnistusliitto IOF on tavoitellut jo vuosikausia, ja sprintin suosio on tuomassa sitä hetki hetkeltä lähemmäs. Kilpailu on helpohko järjestää kaupungista riippumatta ja osallistujia ja suosiota riittää satavarmasti. Lajin evoluutio on kuitenkin muuttunut. Siinä missä vuonna 2001 kuka tahansa pärjäsi sprintissä, tänään lajiin ovat erikoistuneet nopeat spesialistit, jotka hallitsevat vikkelän päätöksenteon ja omaavat nopeat lihassolut.

Suunnistuksen lajikirjo tänä päivänä kattaa myös sprinttiviestin, missä tavallisesti yhdestä miehestä ja yhdestä naisesta koostuva viesti joukkue juoksee kaksi erittäin lyhyttä osuutta henkilöön. Uutuuslaji ei ole toistaiseksi saanut kovinkaan kummoista vastakaikua lajipiireistä, mutta suurempi yleisö on siihen haltioitunut. Urheiluun stabilisoitunut seksismi on tässä lajissa kääntynyt päälaelleen sekajoukkueiden muodossa ja se tuo myös jokaiseen lajiliittoon vaatimukseen panostaa molempien sukupuolten maajoukkueeseen yhtä lailla. Toistaiseksi sekasprintin maailmanmestaruudet on ratkaistu varsin tylsien kilpailujen päätteeksi, mutta toivottavasti tämäkin muuttuu pian.

Sprintin kiroukset

Ammattisuunnistajat tietävät sprintin erityiset kiroukset varsin hyvin, ja ne ovat hyvinkin erilaisia metsäsuunnistukseen nähden. Siinä missä metsäkisoissa voittajat ratkaistaan huippukuntoisten urheilijoiden kesken sen mukaan, kuka tekee vähiten rastinottovirheitä ja jaksaa painaa huonokulkuisissa maastoissa vielä toisellakin tunnilla, sprintissä meno on aivan eri. Huippukunto on toki ehdoton edellytys, mutta suunnistustehtävät itsessään ovat tavallisesti paljon helpompia kuin metsäkisoissa. Erot tulevat reitinvalinnoissa ja valintojen toteutuksissa. Siinä missä metsäkisoissa nämä erot voivat olla minuutteja, sprintissä puhutaan sekunneista.

Tärkeä tekijä ovat myös kielletyksi merkityt alueet. Ja alueet, joiden ylittäminen – tai poikki kulkeminen – on joko mahdotonta tai kiellettyä. Mikäli vaikkapa pitkän rastivälin halki kulkee iso tehdashalli, se on kierrettävä joko vasemmalta tai oikealta. Mutta kumpi on nopeampi? Ero voi olla ajassa vain 5-10 sekuntia, mutta sprinttisuunnistuksen pienissä marginaaleissa sekin on merkittävä. Kuka huomaa nopeimman valinnan ja lisäksi osaa toteuttaa sen sujuvasti? Pienikin epäröinti vie helposti muutaman ylimääräisen sekunnin.

Kuinka aloittaa sprinttisuunnistus?

Sprinttisuunnistus on harrastelijallekin helppo aloittaa, sillä erilaisia kaupunkisuunnistustapahtumia järjestetään tätä nykyä lähes joka nurkassa ja korttelissa. Vaikkapa iltarasteista monet ovat jo puhtaita korttelirasteja, ja valitsemalla lyhyemmän radan, ollaan jo hyvin lähellä sprinttisuunnistusta. Lisäksi ainakin Tampereen, Helsingin ja Turun seuduilla paikalliset seurat järjestävät useita sprinttiharjoituksia ja -kilpailuja, jotka ovat avoimia myös aloittelijoille ja vähemmän harrastaneille. Suunnistustapahtumien yksi hienouksista on se, miten ammattilaiset ja aloittelijat sopivat samoihin tapahtumiin sulassa sovussa ilman ongelmia.

Sprinttaa sekä kaupungissa että metsässä

Sprintit ovat historiallisista syistä identifioituneet puistoihin ja kaupungin keskustoihin, mutta tämä ei ole koko totuus. Sprintin ytimessä on omilla säännöillään tehty kartta, jossa on omanlaisensa – tavallisesta kartasta eroavat – merkinnät. Lisäksi tärkeää on harjoituksen tai kilpailun lyhyt kesto. Vaikka sprintit ovat alkuaikojen 10 minuutista nousseet toisinaan jopa lähemmäs 20 minuuttia, noin vartin suoritus on tavallisin ja sopivin lajin harjoitteluun. Ei siis muuta kuin Google käyttöön ja selvittämään, missä voit tätä upeaa lajia päästä kokeilemaan.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *